Potilaalle

Yläniskaoireyhtymä – huonosti ymmärretty, mutta yleinen ongelma

Takaraivopäänsärky, huimaus erityisesti asentoa muuttaessa ja liikkuessa, korvalliselle, ohimolle ja nenän pieleen säteilevä kipu, palan tunne kurkussa, näköhäiriöt, tokkurainen olo – kuullostaako tutulta?

Nämä oireet viittaavat yläniskaongelmaan.

Yläniskalla käsitetään kallonpohjan ja ylimpien kaulanikamien aluetta, missä anatomisina rakenteina ovat  syvät ja pinnalliset lihakset, kaulanikamat ja niitten väliset nivelet ja nivelsiteet sekä selkäydin kalvoineen. Eri rakenteissa on runsaasti hermopäätteitä, jotka viestivät pään ja kaularangan asennosta ja liikkeestä- ns. proprioseptiikka, tuntoaistimuksista, kivusta ja myös ns. autonomisista toiminnoista, jota säätelevät mm. sisäelinten toimintaa.

Tyypillisesti yläniskaoireiston aiheuttaa staattinen toimistotyö, erityisesti nykyisin lähes kaikkia meitä koskeva päätetyö. Jos istumaryhtimme painuu kumaraan, leuka työntyy väjäämättä eteen aiheuttaen yläniskan nikamien liikerajoitusta ja tätä kautta hermorakenteiden ärtymistä. Nuorilla, liikkuvanivelisillä henkilöillä vähäinen niskan äkkiliike- vilkaisu taakse, ylös saattaa akuutisti aiheuttaa nivelperäisen yläniskaongelman. Nikamanivelten kuluma altistaa myös yläniskan liikehäiriöille. Erityinen ongelmakenttä ovat niskavammat, joissa samalla kertaa saattaa aiheutua nivelten, nivelsiteiden, kalvojen ja hermorakenteiden vaurioita.

Miten yläniskaongelma diagnosoidaan?

Tärkein osa tutkimuksesta on edelleen huolellinen lääkärin tai fysioterapeutin tutkimus. Yläniskan liikkuvuuden arviointi vaatii herkkiä ja harjaantuneita sormia. Ns. provokaatiotesteillä voidaan arvioida hermojen ja kalvorakenteiden tilaa. Pään ja niskan lihashallinnan arviointi onnistuu yksikertaisilla testeillä.

Kuvantavista tutkimuksista tavanomaista röntgenkuvaa tulee täydentää ns. yläniskaprojektioilla, joissa saadaan ylimmät nikamanivelet näkyviin. Tarvittaessa kuvataan yläniska MRI-tutkimuksena, jolloin saadaan näkyviin myös selkäydin kalvoineen ja yläniskan nikamien väliset nivelsiteet. Magneettikuvissakin tarvitaan lisäprojektioita tavanomaisten kuvasarjojen lisäksi. Kuvien oikea tulkinta on tärkeää. Uusi tutkimus on kaularangan kartiokeilatietokonetomografia, KKCT, millä luiset nivel- ja nikamarakenteet tulevat parhaiten näkyviin.

Miten hoidetaan?

Yläniskaongelma hoitoperiaatteet ovat yksikertaiset, mutta toteutus hyvin vaativaa. Nivelmekaniikka- nikamien asento ja liikkuvuus, hermo- ja kalvorakenteiden- fasciat, selkäydinkalvot- liikkuvuus on korjattava tarkalla mobilisoinnilla- kyseeseen tulevat eri hoitotekniikat nivelten, hermo-, lihas- ja selkäydinkalvojen suhteen. Yläniskan manipulointia en suosittele liian riskialttiina. Mobilisointiin on aina liitettävä harjoittelu, strategiana on pään asento-ja liikehallinnan palauttaminen-parantaminen. Syvistä asentoa tukevista lihaksista tyypillisesti heikentyvät kaulan syvät koukistajat.

Lääkehoito

Usein tarvitaan oireiston rauhoittamiseksi myös lääkehoitoa. ”Marssijärjestys” on parasetamoli, tulehduskipulääkitys, kodeiiniyhdistelmät ja kroonisen kivun eri lääkevaihtoehdot, yleensä ensin amitriptyliini johdannaisineen.

Injektiohoidot

Aivan ylimpiä nikamaniveliä ei ole mahdollista hoitaa injektioin. Rtg- ja Ct ohjauksessakin injektiot ovat riskialttiita. Esim. C2/3 nikamanivelen- ”fasettinivel” injektio kortisonilla ja puudutteella tai eri hyaluronaatti- voiteluainevalmisteilla (Hyalgan, Synvisc) on kokeneelle lääkärille tarkan nivelpalpoinnin avulla mahdollinen ja usein hyödyllinen, jopa välttämätön akuutin oireiston rauhoittamiseksi. Kortisonipreparaattina käytämme ainoastaan vesiliukoista valmistetta, koska kiteisten kortisonivalmisteiden käyttöön kaularangan alueella liittyy verisuonivaurion riski. Takaraivohermojen injektiohoito kortisoni-puudutteella helpottaa akuuttia takaraivokipua, joskin vaikutus on lyhytkestoinen.

Eero Penttinen, fysiatri