Potilaalle

Yläniskaoireyhtymä – huonosti ymmärretty, mutta yleinen ongelma

Takaraivopäänsärky, huimaus erityisesti asentoa muuttaessa ja liikkuessa, korvalliselle, ohimolle ja nenän pieleen säteilevä kipu, palan tunne kurkussa, näköhäiriöt, tokkurainen olo – kuullostaako tutulta?

Nämä oireet viittaavat yläniskaongelmaan.

Yläniskalla käsitetään kallonpohjan ja ylimpien kaulanikamien aluetta, missä anatomisina rakenteina ovat  syvät ja pinnalliset lihakset, kaulanikamat ja niitten väliset nivelet ja nivelsiteet sekä selkäydin kalvoineen. Eri rakenteissa on runsaasti hermopäätteitä, jotka viestivät pään ja kaularangan asennosta ja liikkeestä- ns. proprioseptiikka, tuntoaistimuksista, kivusta ja myös ns. autonomisista toiminnoista, jota säätelevät mm. sisäelinten toimintaa.

Tyypillisesti yläniskaoireiston aiheuttaa staattinen toimistotyö, erityisesti nykyisin lähes kaikkia meitä koskeva päätetyö. Jos istumaryhtimme painuu kumaraan, leuka työntyy väjäämättä eteen aiheuttaen yläniskan nikamien liikerajoitusta ja tätä kautta hermorakenteiden ärtymistä. Nuorilla, liikkuvanivelisillä henkilöillä vähäinen niskan äkkiliike- vilkaisu taakse, ylös saattaa akuutisti aiheuttaa nivelperäisen yläniskaongelman. Nikamanivelten kuluma altistaa myös yläniskan liikehäiriöille. Erityinen ongelmakenttä ovat niskavammat, joissa samalla kertaa saattaa aiheutua nivelten, nivelsiteiden, kalvojen ja hermorakenteiden vaurioita.

Miten yläniskaongelma diagnosoidaan?

Tärkein osa tutkimuksesta on edelleen huolellinen lääkärin tai fysioterapeutin tutkimus. Yläniskan liikkuvuuden arviointi vaatii herkkiä ja harjaantuneita sormia. Ns. provokaatiotesteillä voidaan arvioida hermojen ja kalvorakenteiden tilaa. Pään ja niskan lihashallinnan arviointi onnistuu yksikertaisilla testeillä.

Kuvantavista tutkimuksista tavanomaisen, ns. natiivi rtg:n diagnostinen arvo on yläniskapotilaalla vähäinen. Perustutkimus on MRI, missä tarvitaan yläniskan lisäprojektioita tavanomaisten kuvasarjojen lisäksi. Mahdollisimman tarkka (uusi) laite on tärkeä, koska yläniskan rakenteet ovat kovin pieniä ja MRI:n tyypillinen 3mm:n leikepaksuus on suurehko. Kuvien tarkastelussa saadaan näkyviin myös selkäydin kalvoineen ja yläniskan nikamien väliset nivelsiteet. Lisätutkimuksena voidaan käyttää kartiokeila tietokonetomografia, KKCT-tutkimusta, missä päästään 1mm:n leikepaksuuteen ja säderasitus on varsin pieni. Luiset nivelrakenteet näkyvät Ct:ssä hyvin.

Miten hoidetaan?

Yläniskaongelma fysioterapeuttiset hoitoperiaatteet ovat yksikertaiset, mutta toteutus hyvin vaativaa. Nivelmekaniikka- nikamien asento ja liikkuvuus, hermo- ja kalvorakenteiden- fasciat, selkäydinkalvot- liikkuvuus on korjattava tarkalla mobilisoinnilla- kyseeseen tulevat eri hoitotekniikat nivelten, hermo-, lihas- ja selkäydinkalvojen suhteen. Yläniskan manipulointia en suosittele liian riskialttiina. Mobilisointiin on aina liitettävä harjoittelu, strategiana on pään asento-ja liikehallinnan palauttaminen-parantaminen. Syvistä asentoa tukevista lihaksista tyypillisesti heikentyvät kaulan syvät koukistajat.

Nyt keskustellaan paljon ns. psykofyysisesta fysioterapiasta ja sen mahdollisuuksista pitkäaikaisen kivun hoidossa. ”Konaisvaltaisuus” ja ”mindfullness” ovat hienoja termejä. Kokenut fysioterapeutti taitaa kuitenkin olla käyttänyt jo vuosia samoja lähestymistapoja.

Lääkehoito

Oireiston rauhoittamiseksi käytetään myös lääkehoitoa, joskin sen merkitys on nykytiedon valossa vähentynyt. ”Marssijärjestys” on parasetamoli, tulehduskipulääkitys, heikot opioidit ja kroonisen kivun eri lääkevaihtoehdot.

Injektiohoidot

Aivan ylimpiä nikamaniveliä ei ole mahdollista hoitaa injektioin. Rtg- ja Ct- ohjauksessakin ne ovat riskialttiita. C2-4 nikamanivelten- ”fasettinivel” injektio kortisonilla ja puudutteella tai eri hyaluronaatti- voiteluainevalmisteilla (Hyalgan, Synvisc) on kokeneelle lääkärille tarkan nivelpalpoinnin avulla kuitenkin mahdollinen ja usein hyödyllinen paikallisen nivelkivun rauhoittamiseksi.  Mikäli oirekuvaan liittyy myös yläraajaoireita voidaan käyttää hermojuuripuudutuksia. Takaraivohermojen injektiohoito kortisoni-puudutteella helpottaa akuuttia takaraivokipua, joskin vaikutus on lyhytkestoinen. Kortisonipreparaattina tulee käyttää ainoastaan  vesiliukoista valmistetta, koska kiteisten kortisonivalmisteiden käyttöön kaularangan alueella liittyy verisuonivaurion riski.

Eero Penttinen, fysiatri